*Yhteistyössä H&M

Onko sulla jo joululahjat ostettuna ja paketoituna? Täällä ei.

Me tosin ollaan yksinkertaistettu tämäkin asia, ja lahjat ostetaan vain ja ainoastaan omille ja kummilapsille. Muille toivotetaan rauhallista joulumieltä kortilla, osa ehkä kutsutaan iltaglögille joulun alla. Ihaninta on ilahduttaa ajatuksilla, varsinkin aikuisten kesken.

Tiedän että moni isovanhempi, kummi ja muu lahjanostaja pohdiskelee mitä ostaa pienille (tai isoille) rakkaille, joten alla kaksi hyvin oleellista ohjetta tähän hommaan.

Kysy lahjatoivetta.
Pienten lasten vanhemmat ei yleensä toivo kotiinsa ylimääräistä tavaraa. Leikkitraktoreita, joita ei ollut toivelistalla tai vaatteita, joiden väristä ei tykkää äiti eikä lapsi. Jos kyse on vanhemmista lapsista/aikuisista, he tuskin kiukuttelevat väärästä lahjasta, mutta eikö olisi ihanaa lahjan antajana ajatella, että lahja tuottaisi iloa, eikä menisi heti joulun jälkeen kirppiskassiin?

Kunnioita toivetta. Jos lapsi (esiteini tai teini), toivoo jotain, ja pystyt sen ostamaan, osta se! Saattaa olla että sinusta kummalliselta kuulostava toive, kuten karvainen villapaita tai viisi pakettia lätkäkortteja, onkin se joulun toivotuin paketti.

Tiedän, monen korvaan tuo kuulostaa siltä että lahjan ostosta menee ilo, kun ennalta määrätty tavara vain käydään hakemassa kaupasta. Mä olen kokenut sen vain elämää helpottavana asiana, meidän koti ei täyty sellaisesta mistä ei tykätä, ja itse lahjaostoksilla ollessa olen totta puhuen niin kiireinen (ja stressaantunut kaikesta rahanmenosta) että mitä nopeammin sieltä pääsee pois, sen parempi. Itselle ostoksilla käynti onkin sitten täysin oma lukunsa, haha.

dsc_0247dsc_0264dsc_0265

Esimerkkinä lahjatoiveista: tuo pieni pehmo nousi ensimmäiseksi lahjatoiveeksi meidän nuorimmaisella. Ei olisi taas ikinä uskonut! Ja siis pienet tytöt ja käsilaukut on erottamaton kombo! Oi niitä aarteita mitä sieltä löytyykään, ruisleivästä autonavaimiin, kaikki on koettu.

dsc_0210dsc_0257dsc_0171

Vaatteita lahjaksi ostaessa kannattaa kysyä lempiväri, koko ja mieltymykset. Yksinkertaista, eikö? Pojat ei välttämättä tykkää sinisestä, eikä tytöt pinkistä. Arkivaate saattaa toisella tarkoittaa trikoopaitaa, toisella prinsessamekkoja.

Meidän pienimmät neidit on tyttömäisiä mekonkäyttäjiä. Collegehousuja ei saa pakottaa jalkaan ikinä, koska ne on noloimmat koskaan. Isommat taas haluaa kaiken olevan joustavaa ja mukavaa päällä, koska suurin osa päivän tunneista käytetään urheilemiseen. Farkut on heille kirosana, collegehousut ja hupparit olisi yötä päivää päällä. Mutta niistäkin ollaan erityisen tarkkoja minkälaisia ne on. Liian löysät, puristavat ja kutittavat jää aina kaapin perälle.

dsc_0304dsc_0283dsc_2478

Astetta vaikeampi homma on ostaa aikuisille vaatteita. Tai anteeksi, korjaan, naisille! Mutta ei sekään mahdotonta ole. Esimerkiksi mun lahjalistalla tänä vuonna on iso pehmeä kaulaliina, sellainen hempeän vaaleanpunainen. Tällainen (kuvissa näkyvä) muhkea harmaa neule, joka lämmittää silloinkin kun ei jaksa laittaa tulia uuniin. Uusi yöpuku, jossa mukavuus on etusijalla, söpöydestä plussaa. Ja siihen sopivat tossut tai superlämpimät sukat. Nämä kaikki on sellasia missä luottaisin miehen arviointikykyyn, vaikka olen ihan tosi tarkka omasta pukeutumisesta. No, ehkä siitä kaulaliinasta saattaisin lähettää kuvan, ihan varmuuden vuoksi.

Ja urheiluleggingsit! Luulen että jokainen nainen käyttää niitä, uskokaa pois! Ainakin tämän mun selityksen jälkeen. Tämä ikuinen väittely onko leggingsit housut vai ei, on viime aikoina ratkaistu urheiluleggingseillä, koska sehän ei ole mitenkään sama asia kuin tavalliset leggingsit! Tavallisten kanssa olisi suotavaa pitää pepun peittävää paitaa, kun taas urheiluleggingsien kanssa lyhyt paita on aivan hyväksyttävää. (Kyllä ihan ulkomailla asti, en perusta tätä väitettä Kouvolan katukuvaan.)

Mä pidän kotona monesti juurikin näitä urheiluleggingsejä. Tässä asussa voi ihan hyvin lähteä lähikauppaan tai viemään lapsia treeneihin. Ja samalla voi vahingossa näyttää siltä että on just tulossa treenaamasta, vaikka viime kerrasta saattaa olla aikaa ennemminkin kaksi kuukautta kuin kaksi tuntia. Vielä parempi jos oikeasti on käynyt treenaamassa, hyvin toimii ihan tositoimissakin. Tai siis näin olen kuullut.

dsc_2500dsc_2493dsc_2481dsc_2471dsc_2448dsc_2450

Tällaisissa suorituksissa on ihan ymmärrettävää että niistä farkuista ei tykätä. Tapahtuu noin joka kolmas minuutti. Ohi kävellessä pitää aina katsoa ettei saa jalasta naamaan, perusjuttuja.

dsc_2460dsc_0081dsc_0016

Pojan lahjatoiveet alkaa tänä vuonna hipoa jo tähtitieteellisiä summia. Listalla on pleikkarista alkaen kaikkia teknisiä laitteita, suurimpaa osaa en edes muista. Lähtöhinta halvimmalla sellainen kolmisensataa. (Aika laihaksi jää tän pojan lahjasaldo jos ne ei siitä halpene.) Poikkeuksena kuulemma vaatteet, onneksi!

dsc_0101dsc_0090dsc_0075

Kaikki kuvissa näkyvät vaatteet ja ihanat asusteet on H&M:stä.

Mun on niin helppo hehkuttaa näitä H&M:n tuotteita, koska lapset käyttää pääosin pelkästään täältä ostettuja vaatteita. Jos heidän Veturiin mennessä pitää valita yksi kauppa, on se poikkeuksetta H&M minne mennään, koska sieltä saa parhaat jutut. Omat rahat käytetään monesti juurikin vaatteisiin, tai tytöt prinsessamekkoihin ja käsilaukkuihin.

Ps. Vakuutin itsenikin niin noista leggingseistä, että taidan tarvita vielä yhdet lisää. Mies taas saa lahjaksi (taas kerran) valkoisia t-paitoja ja harmaita collegehousuja, koska se vaan näyttää niissä niin hyvältä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *